Kainuun matkailuyritysten verkkojalanjäljestä

Kainuun matkailuyritykset Internetissä

Määrällistä tietoa Kainuun matkailun verkkojalanjäljestä

Tämä kirjoitus on jatkoa Kainuun Sanomissa 13.3.2011 ilmestyneeseen artikkeliin (Saloheimo & Pyykkönen). Pyrin tässä tuomaan esiin muutamia pohdintoja, jotka eivät kyseiseen artikkeliin mukaan mahtuneet.

Kainuun matkailu rakentuu pääasiassa kotimaisten ja venäläisten matkailijoiden varaan. Matkailijamäärät ovat kehittyneet melko suotuisasti 2000-luvulla. Onko tämä vahva painotus kotimaisiin asiakkaisiin jotenkin laimentanut tarvetta verkkoläsnäolon kehittämiselle?

Kajaanin ammattikorkeakoulussa tekemämme mittauksen perusteella Kainuun matkailun verkkojalanjäljen laajuudessa on vielä kehittämisen varaa, näin esimerkiksi kävijäseurannan, verkkomyynnin ja sisällön jakelun suhteen. Olisiko verkkojalanjälkeä kehittämällä mahdollista kasvattaa Kainuun matkailijamäärää? Entä tavoittaa uusia asiakasryhmiä kansainvälisiltä markkinoilta?

MEK:n tutkimuksen (2010) mukaan matkailijat käyttävät hyvin monipuolisesti erilaisia Internetin palveluja etsiäkseen tietoja matkakohteista ja –tuotteista. Käytettyjen palvelujen suosio vaihtelee markkina-alueittain ja oikeastaan vain Googlen hakukone ja Facebookin sosiaalinen verkosto ovat jossain määrin yleisesti suosittuja.

Kainuun matkailuyritysten verkkojalanjälki näyttäytyy seuraavanlaisena:

Kainuun matkailuyritysten verkkojalanjälki, 2/2011 (352 yritystä)
Omat verkkosivut 59%
Google Analytics 12%
Google Maps 62%
Uutiskirje 2%
Verkkomyynti(väh. saatavuustiedot) 14%
Facebook 15%
TripAdvisor 3%
Muu sos. media (Twitter, Youtube, Flickr) 1%

Kainuun matkailuyrityksistä n. 60%:lla oli omat verkkosivut. Lopuilla n. 40%:lla verkkoläsnäolo muodostui esiintymisestä hakemistopalveluissa, kunnan matkailusivuissa tai koko yritysketjun sivustolla. Esimerkiksi hakemistopalveluissa olevat tiedot yrityksestä ovat hyvin suppeat, ne eivät kerro tuotteesta juuri mitään eivätkä houkuttele ostamaan. Yritysten sijaintitiedot löytyvät Googlen karttapalvelusta suurin piirtein samalla prosenttiosuudella (62%).

Omat verkkosivut omaavilla yrityksillä havaittiin olevan kävijäseuranta käytössä vain n. 12%:lla. Luku saattaa todellisuudessa suurempi, sillä mittasimme vain Google Analytics –palvelun käyttöä ja käytetty työkalu ei välttämättä aina havaitse tämän käyttöä sivustolla. Voidaan olettaa, moni yrityksistä ei seuraa sivujensa kävijämääriä tai kävijöiden käyttäytymistä.

Uutiskirjettä tarjosi alle 2% verkkosivut omaavista yrityksistä. Kohteilla on kuitenkin käytössään yhteiset uutiskirjeet, joihin on mahdollista saada omaa tarjontaa näkyville. Yrityksen tarjonnasta asiakas voi saada tietoa myös liittymällä sen sivuille Facebookissa tai seuraajaksi Twitterissä. Facebookissa olikin noin 15 prosenttia yrityksistä, Twitterissä vain yksittäisiä yrityksiä. Myös Youtube ja Flickr olivat hyvin harvojen käytössä. TripAdvisor-palvelusta löytyi n. 3% yrityksistä.

Verkkoläsnäolon tavoitteena on saada aikaan ostotarve ja luontevana jatkona pitäisi tuotteiden olla ostettavissa verkosta helposti ja luotettavasti. Saatavuustietoa tai ostomahdollisuus verkossa oli noin 14%:lla yrityksistä.

Hakemistopalvelut ja kuntien verkkosivut minimaalisena verkkoläsnäolona

Kainuun matkailuun liittyvistä yrityksistä noin 40%:lla ei siis ole kotisivuja. Luku kuulostaa suurelta, mutta siihen sisältyvät myös ne yritykset, jotka ovat näkyvillä matkakohteen/kunnan/kaupungin/ketjun sivustolla. Lisäksi osa yrityksistä löytyy erilaisista hakemistopalveluista (Fonecta, Yritysopas, Tupalo, Kalapaikka, Mihin.fi, yms.)

Hakemistopalveluissa oleva tieto on pelkkää niukkaa faktaa, eikä juuri herätä kiinnostusta yritystä kohtaan. Hakemistopalvelujen sivut itseasiassa menevät monessa tapauksessa Google-hakutuloksissa informatiivisempien sivujen ohi, esimerkiksi matkailualueen portaalin sisältämien palvelujen osalta. Mahdollisen asiakkaan kannalta tämä on varmasti ärsyttävää.

Minkälaisia nämä ”sivuttomat” yritykset sitten ovat? Joukossa on paljon pieniä, mahdollisesti sivutoimisia mökinvuokraajia, ravintoloita ja joitain ohjelmapalveluyrityksiä. Voi olla, että asiakkaat tulevat jonkin välittäjän kautta, eikä omia sivuja siis koeta tarpeellisiksi. Ravintoloissa voi olla paikallista asiakasvirtaa ilman sen kummempaa nettiläsnäoloa. Omia palveluja voidaan myydä alihankintana toisille yrityksille, joten oma näkyvyys kuluttajalle ei ole ehkä oleellista.

Pitääkö kaikilla matkailun toimijoilla olla verkkojalanjälki?

Kyllä ja ei – kaikkien ostettavien tuotteiden pitää kuitenkin olla netissä. Nopeasti löydettävissä, houkuttelevasti näkyvissä ja helposti ostettavissa. Onko niiden paikka yrityksen omilla nettisivuilla vai jonkun muun nettisivuilla on tietysti oman pohdintansa paikka.

Tehdyt mittaukset ovat määrällisiä, eivätkä ne kerro verkkoläsnäolon laadusta. Kaikkien edellä mainittujen verkkoläsnäolon muotojen tulisi palvella sitä tarkoitusta, että asiakkaalla olisi käytössään helppo polku matkakohteiden löytämiseen ja tuotteiden ostamiseen.  Matkailussa tämä polku rakentuu voimakkaasti verkon varaan, mutta edelleen myös perinteisempiä markkinoinnin ja asiakaspalvelun keinoja tarvitaan. Kyseessä on matkakohteen yhteinen haaste, sillä pienten yritysten resurssit ja taidot ovat rajallisia.

Jos kaikki ovat netissä, on mahdollista rakentaa Kainuun nettinäkyvyyttä matkailumielessä vaikuttavalla tavalla. Sivut muodostavat hyvällä sisällöllä, oikeilla avainsanoilla ja keskinäisillä linkityksillä verkoston, josta muodostuu eri asiakasryhmille mielekäs online-polku kiinnostuksen heräämisestä aina ostamiseen asti.

Jokaisella matkakohteella pitäisi olla suunnitelma siitä, mikä on se polku verkossa jolla kohde ja sen yrityksen kohtaavat asiakkaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että kohteessa on sovittu työnjako ja pelisäännöt millä tätä polkua rakennetaan. Kaikki tuovat esille omaa tarjontaansa, mutta myös kohteen yleistä houkuttelevuutta.